Semmosta.

Elikkäs, sunnuntaina muutin dormitoryyn. Ja oli vähän pakkokin, nimittäin katkasivat multa vedenkin sieltä edellisestä kämpästä puolenpäivän aikoihin. :D Kiva.. Onneksi en mennyt suihkuun, kuten oli alunperin aikomus. Olis ollu vitsit vähissä kun olis saippuaisena tajunnu, että hemmetti, vesi loppu!

Puoli kolmelta tuli Mr.Zhao ovelle, ja hän otti minun suuren suuren ja painavan matkalaukkuni hoteisiinsa :D Nojoo, olisinhan minä saanut sen yksinkin roudattua alas ja tietä pitkin dormiin, mutta mikäpäs siinä kun halusi auttaa. Älkää erehtykö kuvittelemaan että olisin avuton pieni tyttö, kyllä minusta muskelia löytyy jos tulee tarve :p

Mutta, ei sen enempää suurista voimistani, saavuimme asuntolalle ja pääsin viimein tutustumaan huoneeseeni. Huone 107, pitäkää mielessä ;)

Ensimmäinen ajatus kun näin huoneen oli vau. Odotin todellakin pahempaa :o

Minulla siis yksi sänky, oikeat verhot (ohuet ja paksut) Kaunis peite sängyllä, kaksi koulupöytää tuoleineen ja kaksi vaate/tms. Kaappia. Ja mainitsen tässä vaiheessa, että huonehan on tarkoitettu kahdelle henkilölle. Mutta koska he tiesivät että tulen asumaan tässä yksikseni, päättivät laittaa tänne vain yhden sängyn :D

Joo, hieno on huone, ja pitää ihan myöntää, että tunnen oloni tässä paljon paljon kotoisammaksi kuin siinä suuressa asunnossa missä olin ennen tätä.

Tämä oikeasti tuntuu ihan kotoisalta, ja omalta, mutta se suuri asunto oli koko ajan mielessänikin vain väliaikainen kämppä. Tykkään tästä, pieni, lämmin ja viihtyisä :)

Nettihän ei tietenkään toimi, tähän mennessä olen jotain näistä Kiinalaisista sentään oppinut :D

Jos sanotaan, että joku on kunnossa paikassa x aikana y, se ei todellakaan ole tätä ;)

Katsellaan jos tässä kahden viikon sisään saisivat netin auki. Ei minulla mitään kiirettä ole, ihan kivaa pitää vähän lomaa tietokoneesta ja puuhastella hyvällä omallatunnolla kaikkea muuta.

Tapasin siinä “muuttaessani” ranskalaisen tytön jonka tavaroiden kantamisessa autoin. Hän muutti myös dormiin. Florence.

Dormiin tuli myös kaksi uutta ranskalaista tyttöä, saapuivat sunnuntaina Kiinaan ja majoittuivat naapureikseni! :) Julie ja Corin.

Yritin tutustua näihin kahteen uuteen lähemmin, ja vein heidät illalla ostoskadulle ja yritin hieman näyttää paikkoja.

Joop. Maanantaina käytin tyttöjä syömässä koulun opiskelijoiden ruokalassa, illemmalla kiinan oppitunnit.

Tiistaina käväisin kaupungilla, ja olipa taas reissu :D Menin kokeilemaan kenkiä, aikeinani ostaa ainakin yksi pari! Istahdin sovittamaan kivan näköisiä kävelykenkiä, ja eikös siihen tule neljä myyjää sen lisäksi joka minulle kenkiä esitteli, ja sitten seuraan änkesi vielä joku tuntematon mies joka vain sattui kävelemään ohi.

Välillä kyllästyttää niin tämä huomio! On se nyt hemmetti kiva sovittaa kenkiä jos 10cm päässä hengittelee 5 ylimääräistä ihmistä pällistelemässä. (angst)
Joo, kuultu on ennenkin, siirtykääs nyt vähän siitä. :p (harmi etten osaa sanoa tuota Kiinaksi)

Toisella pisteellä sovittelin sitten saappaita. Täällä on vain hemmetistä se, että jos haluat miettiä tuotteen x ostamista, se ei onnistu ellet sitä halua ostaa. Kerronpa mitä tarkoitan.
Suomessa = Menen kenkäkauppaan, sovitan kenkiä, katson hinnan, menen kotiin, mietin asiaa ja ehkä palaan takaisin ostamaan sovittamani kengät.
Kiinassa = Menen kenkäkauppaan, sovitan kenkiä, kysyn hintaa = järjetön = tinkimistä, kun saan lopulta viimeisen hinnan selville, joka nyt tällä kertaa sattui olemaan se mitä itse ehdotin, minun pitäisi ostaa kengät tällä hinnalla koska menin tinkimään.

Täällä et siis saa tuotteen x hintaa selville, ellet ole oikeasti aikeissa ostaa sitä :p

Miten voi päättää tuotteen x ostamisesta ellei tiedä paljonko se maksaa!!

Esimerkkini saappaat olivat 980yuan! No, myyjä heitti heti siitä 50% pois :p Oma lopullinen hintani oli 190yuan. Myyjäkin pääsi tähän lopulta. Tästähän ne ongelmat sitten alkoivatkin. Tyypilliseen tapaani en ollut vieläkään varma haluanko ostaa tämän kyseisen saapasparin, halusin vain tietää paljonko ne maksavat ja myyjä alkoi tinkimään. No, yritä sitten selittää (Kiinaa kun et osaa, eivätkä myyjät englantia), että haluat VAIN tietää hinnan ja miettiä :D

Joo, Kiina expertit, tiedän tehneeni vakavan etikettivirheen! Ei saa aloittaa tinkimistä ellei ole aikeissa ostaa tuotetta, tiedän sen nyt. Ongelma on vain se, että mistä voin tietää haluanko ostaa kyseisen tuotteen jos en tiedä paljonko se maksaa!! Jos tuote on liian kallis, en halua sitä, menen toiseen paikkaan, jos tuotteessa on sopiva hinta, voin harkita sen ostamista :p

JA, käykää kerran kanssani kenkäostoksilla niin tiedätte että minun pitää miettiä PITKÄÄN ja HARKITA ennenkuin voin ostaa yhtään mitään. Niin, älkää expertoiko siellä :p

Lopulta soitin Jingille joka selitti tilanteen myyjälle, pääsin sieltä pois :D

Joo, kävin myös vilkaisemassa vedenkeittimiä, mutta maksoivat n.10e :p Varmaan maksan 10e vedenkeittimestä!
Kiinan opettaja ehdotti, että ostaisin keittolevyn (n.30e.. vielä vähemmän kiitos joo :D)

Joop, olen käynyt ahkerasti syömässä koulun ruokalassa. Menee vain tarpeeksi ajoissa niin saa lämmintä ruokaa. Tiistain ruokailut 2x maksoivat yhteensä 3,4yuan :D Voi lol!
Käykääpä itse syömässä kahdesti ruokalassa yhteishintaan 34snt :D

Keskiviikkona lounastin ja löysin “salaattia”. Tilasin tomaattiannoksen 2yuan, ja maistaessani huomasin että minun raikas viipaloitu tomaattini on sokeroitua, jes! No, onpahan kypsentämätöntä :p

Tuppauduin myös ranskistyttöjen mukaan, he kävivät 12 aikaan lounastamassa toisessa koulun ruokalassa. Pyysin heidät leffaa katsomaan kello 19.00.
Tässä kävi sellainen omituinen juttu, että 19.00 odotin heitä huoneeseeni saapuviksi, no, törmäsin heihin sitten ulko-ovella, ja olivat menossa kaupungille. Aijaa, ei sitten? :D

Perjantain kiinantunnit sovittiin aamupäiväksi, näin minulle jää koko iltapäivä aikaa tehdä kaikkea muuta. Sovin, että tavataan Jingin kanssa.

Hahaa, puhuin Kiinaa ekan kerran kaupassa :D Kysyin “Tämä 5 kuai?” Haha :D Vähän siistiä, opettelen nyt siis numeroita, ja opettaja selitti minulle kuinka kaupassa yleensä kerrotaan hinnat, selkeytti aika hemmetisti kyllä ajatusmaailmaani.

Täällä ei sanota esim. 6,5yuan, vaan se sanotaan 6 kuai 5 (kuai on “buck” “taala” “yuan”) Kunhan menen torille ensi kerran, niin pääsen testaamaan taitojani numeroissa, jee! :D

Eli 5,6yuan sanottaisiin = 5 kuai 6 :D Sama kun euroissa sanottaisiin 5 euroa 6..

Mitäs tässä.
Kämppä on lämmin, minulla on tuuletinlaite johon oma kake ;) Täällä on siistit, joskin perkuleen kylmät vessat ja kylppäri. Kylmät siksi, että nuo talonnaiset jättävät koko ajan ikkunoita auki, ihan yötä päivää tuulettelisivat, hullua :p

Ekana iltana/yönä ei muuten ollut kuumaa vettä :) Jee, harmitti pirusti kun en kämpällä käynyt (onneksi) suihkussa, ja olisin halunnut täällä käydä. Maanantai-aamuna oli kuitenkin kuumaa vettä. Pitkiä suihkuja ei voi ottaa, vesi loppuu aika nopsaan, ja kylmä suihku ei ole kamalan mukava :D

Keskiviikkona Chan huijasi minut tunnilleen :D Ei hitto, menin kyllä ihan halpaan, kerronpa.

Eli siinä 12 aikaan sain soiton, Chan soitti, ja kysäisi mitä teen kahden ja neljän välillä? En sitten keksinyt mitään hyvää tekosyytä, tarkoitus oli kyllä opiskella Kiinaa kuten aina ennen tunteja, mutta jos hänellä jokin tärkeä tapaamisasia tai vastaava on, mikä minä olen siitä kieltäytymään.

No, vastasin ettei minulla ole mitään erikoista. Tähän hän, että voisinko käydä esittäytymässä hänen tunnillaan. Hän oli luvannut oppilailleen että he saisivat jutella ulkomaalaisen kanssa, ja Chan kysyi minua sitten tunneilleen.

No, ajattelin että mikäs siinä, eipähän se varmaan rankka homma ole. Mielessä lähinnä, että juttelisin parin oppilaan kanssa tunnin aikana viitisen minuuttia ja se on siinä.

Chan tuli noutamaan minua kahden aikaan ja lähdimme kävelemään päärakennukselle. Matkalla sitten kuulin, että minun pitää esitellä itseni ja kertoa tunnin ajan itsestäni, jonka jälkeen Chan jättää minut YKSIN oppilaidensa kanssa, ja he saavat tentata minua asioista!

Siis, hemmetti! Arvatkaa vain osasinko varautua taas johonkin tuollaiseen :D

Mainitsin Chanille, että ehkä ensi kerralla hän varoittaa etukäteen että voin valmistautua ;)

Menimme luokkaan, ja voi jösses taas että oli innokkaita poitsuja siellä :D

Ensimmäiset kysymykset. 1. Onko sinulla poikaystävää? 2. Onko poikaystäväsi komea? 3. Onko sinulla poikaystävää? (Yksi herra nukkui tuon ekan poikaystäväkysymyksen ajan ja päätti sitten kysyä sitä uudestaan :D) 3. Mikä on puhelinnumerosi? 4.Oletpa kaunis, ovatko kaikki Suomalaiset noin kauniita? Joo, unohtakaa jo ne hiukset!! :)

5. Sinulla on kaunis ääni, laula meille? :D EN!

Hyvin tuo kuitenkin meni, kysymyksiä tuli ihan kivasti, vaikka välillä iskikin hiljainen hetki. Kyllä huomaa, että opettaminen on tehnyt olon paljon rennommaksi ihmisten edessä. Ei tuntunut enää missään mennä tuntemattomien ihmisten eteen puhumaan, ja juttua tuli ihan normaalisti.

Hah, siinä vaiheessa kun Chan jätti minut yksin luokan kanssa, niin kylläpä oli härdelli. 4-5 poikaa halusi välttämättä itsensä kuvaan kanssani, ja poseerasin sitten vuoronperään jokaisen kanssa. Ei vitsi näitä :D Homma meni siis niin, että yksi poika kysyi suostuisinko yhteiskuvaan, ja kohta takaa rynnisti hirmuisella ryminällä muutama poika lisää jonoon :D Nauratti, täällä ei taida montaa ulkomaalaista tyttöä käydä jos minun naamani miellyttää :D Tai no, taidetaan kyllä puhua minun tapauksessani vain hiusten väristä, en usko hetkeäkään että minusta oltaisiin näin kiinnostuneita jos minulla olisi ruskeat hiukset, surullista etteivät tajua kuinka selkeästi nämäkin on värjätyt! Ihan paljaalla silmällä erottaa, että ei todellakaan ole aito hiustenväri, niin ei täällä :D

Mutta eräs poika oli kyllä ihana, kosketti minua :) Siis henkisesti toopet! :D

Tuli siinä puhetta laulamisesta, minua pyydettiin laulamaan johon vastasin vähemmän kohteliaasti ei kiitos, ja heitin, että saatte te kyllä laulaa jos huvittaa, minä en sitä aio tehdä ;)

No, yksi kiinalainen poika eturivistä kertoi, että hän tietää kauniin laulun jonka haluaa esittää minulle. Olin ihan hämmentynyt, mitä, siis haluat oikeasti laulaa, vau, siis en todellakaan pakota, ei tarvitse ottaa kommenttiani sillä tavalla :D

No, luokkatoverit kannustivat, ja hän aloitti laulamisen.

Voi luoja että oli kaunista, jotakin aivan uskomatonta. Aivan valtavan ihana ääni oli tällä pojalla, kyllä veti koko luokan hiljaiseksi hetkessä :) Ei hän laulanut kuin hetken aikaa, unohti sanat hermostuksissaan, mutta vau. Liikutti, harvoin kuulee jotakin niin.. puhdasta. Taputimme sitten pyynnöstäni kahdesti tälle pojalle, ja lähtiessänikin vielä kiitin häntä, oli se jotakin hienoa että joku uskaltaa laittaa itsensä likoon ja laulaa.

Heh, Chan kertoi tuovansa minulle palkkani tänään, ja “lahjan” siitä kun kävin esittäytymässä hänen tunneillaan. No, siinä yhdeksän aikaan kuulin koputuksen, menen ovelle, ei ketään. Mitä hittoa? :D

Koputus kuuluu uudestaan, mitä helvettiä, siis ovella ei ketään, ikkuna?!

Menen ikkunalle, ja siellähän se Chao koputtelee, heh. No, sain sitten kaltereiden (juu, kalterit ikkunassa :) välistä lahjani sekä palkan käteisellä :D Ei hitto mikä kohtaus, nauratti ja paljon.

Ihan kuin joku salaperäinen miesystävä kävisi tunnustamassa rakkauttaan ikkunallani, hah.

Joo, dormissa asustamme vain minä ja 3 ranskalaista tyttöä, ei poikia, hah!

Eipä tässä muuta, lisäilen tähän päivitystä kunhan jaksan kertoilla loppuviikosta :) Terppa (: