Moikkelis taas.
Minä se en osaa pysyä poissa täältä vaikka ei mitään asiaa olisikaan :D

Tuli tässä mieleen kun pohdiskelin, että olen kovasti valittanut asioista. Vaikka minä urputan ja valitan ja angstaan erittäin paljon aina satunnaisesti, (riippuen ihan väsymyksestä ja  siitä milloin viimeksi ruokailin) en suinkaan tarkoita sitä, etten olisi lainkaan kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Vaihdosta siis.
Asiat eivät aina mene niinkuin niiden haluaisi menevän, ja minä saan paineet päästäni helpoiten pois kun valitan. :D Valitus ei tarkoita sitä että olen kiittämätön pissipää (satunnaisesti kyllä tätäkin) ja että kaikki maailman ihmiset ovat sieltä jostakin.
Olen todella kiitollinen että olen edes saanut tämän mahdollisuuden päästä vaihtoon. Pitkään kuvittelin että ainut keino on mennä EF´n pakeille ja maksaa tuhansia euroja siitä, että sinut sijoitetaan perheeseen ja lähdet vaihto-opiskelemaan jonnekin. Toinen oli mielessäni se, että etsii opiskelupaikan itse ja maksaa siitä sen mukaan.

Ei kuuna päivänä mielessäni käynyt että MINÄ pääsisin jonnekin KIINAAN! Tämä on nimittäin ollut haaveeni siitä saakka kun tajusin, että on olemassa sellainen maa kuin Kiina. Kuvittelin että käyn siellä joskus vanhana mummona turisteilemassa, mutta siinä kaikki. On niin hienoa että koulut haluavat lähettää oppilaitaan opiskelemaan ulkomaille, ja että tätä vaihtoa voidaan tehdä näinkin laajasti. Olen myös todella onnellinen siitä, että minulla ei ole lukukausimaksuja.

Kyllähän ne hermot välillä menee kun tuntuu että tässä heilutaan kuilun partaalla. Yhtenä päivänä kaikki on niin ihanaa ja asiat järjestyvät. Tuntuu että matkaan pääsee jo ihan kohta, toisena päivänä dokumentteja ei kuulu, kouluun ei saa yhteyttä jne.
Monesti angstini tulevat ihan siitä, kun olen niin epävarma tästä tilanteesta. Halu päästä matkaan on kova, ja kun joku tulee ja sanoo, että et pääse jos ei tule näitä ja näitä dokumentteja niin silloin tekisi mieli kiljua. Yritän olla luottavainen ja kärsivällinen, joskus se ei onnistu.

Pyydän kuitenkin olemaan kärsivällinen kanssani, eikä kaikkea mitä sanon blogissani kannata ottaa vakavasti. Halusin vain tiedottaa, että kyllä minä pohjimmiltani olen todella onnellinen, että juuri minä pääsen tekemään tämän ja ymmärrän kuinka ainutlaatuinen tilaisuus tämä on.
Kiitän tästä kouluani ja teitä jotka tätä jaksatte lukea. Välillä en malta odottaa, välillä en haluaisi lähteä. Kaiken taustalla kuitenkin on ajatus siitä että pääsen kokemaan jotakin ainutlaatuista, erikoista, ihanaa ja kamalaa, jotakin jonka jälkeen ei voi jäädä ennalleen.

Muuta sälää: Blogiani voisi ehkä ajatella tajunnanvirtana ja sitä se onkin aika pitkälti. Tänne kirjoitan niin hyvät kuin huonot asiat, ja pyrin olemaan totuudenmukainen. Tarkoitus kun on väsätä näistä kokemuksista ja fiiliksistä se opinnäytetyökin. Mikäs sen parempi keino kuin taltioida fiilikset ylös ja kirjoittaa sitten näiden pohjalta.
Kopioijat varokaa, tekstejäni ei sitten saa lainailla ilman lupaa! (niin neroja ajatuksia kuin minulla onkin. Niin.)

Kiitollisuus kunniaan ja mukavaa viikonloppua! ^^